Eilen illalla olin jo vaipua epätoivoon. Olin kutsunut paljon kavereita kylään, siivonnut ja ostanut kaikenlaisia pieniä herkkuja. Viimetipassa melkein kaikki perui. Melkein jo päätin että vaikka joku tulisi en päästä sisään. Kuitenkin juuri kun aloin olla ihan itkun partaalla ovikello soi ja siellä oli yksi erittäin hyvä ystäväpariskuntani. Olin niin onnellinen että he tulivat! Oli niin mukava nähdä heitä molempia.
Myöhemmin tuli vielä pari muuta, juotiin sillein sopivasti, juteltiin ja naurettiin. Loppujen lopuksi meitä oli juuri sopivan monta tässä pienessä asunnossani.
Ehkä helpottuneena eilisestä heräsinkin tänään tosi hyvällä tuulella. Kävin koululla mutta lähdin aiemmin pois kun oli niin paljon kaikkea hoidettavaa. Sainkin pyyhittyä useamman kohdan “to do”-listaltani, joka alkaa olla aika tyhjä. Kävin myös kotikotona ja äidin kanssa sienimetsällä. Meillä oli tosi hauskaa. “Kylläpä olet tänään taas kaunis”, äiti totesi kun katseli kun istuin takkatulan edessä. Äiti ei ikinä sanonut niin kun olin nuorempi, söpöksi saattoi kyllä kehua. Tiedän että äiti tarkoitti sitä ja oli tavallaan oikeassa, koska olin itse huomannut saman katsoessani peiliin. En ollut jaksanut meikata, mutta olin silti ihan nätti. Hassua, miten suuri vaikutus mielialalla voi olla ulkonäköön. En kuitenkaan jäänyt kotikotiin yöksi vaan palasin iltajunalla kotiin.
Tänään tunsin taas olevani sama tyttö kuin silloin nuorempana. Koulussa oli kiva jutella kavereiden kanssa. Istuskelin lattialla kun väsytti, välittämättä mitä mieltä muut asiasta olivat. Jäin pois luennolta, koska tiesin että minulla oli tärkeämpää tekemistä. Vapauden tunne sykki suonissani, että rakastankin sitä tunnetta että saa itse hallita omaa elämäänsä. Olen vahva ja itsenäinen, nautin siitä että sain matkustaa yksin junassa, ja tutkia kanssani matkustavia vieraita ihmisiä ja tarkkailla juna-asemalla muiden ihmisten käytöstä.
Kävellessäni juna-asemalta omaan kotiini, olin sama vahva, iloinen ja itsenäinen ihminen joka olin jo lapsena. Mutta nyt kävelin selkä suorassa ja tunsin itseni NAISEKSI. Olen ollut lapsi koko elämäni, poikatyttö, ja vasta parin viime kuukauden aikana olen vihdoinkin alkanut tuntea oloni aikuiseksi. Naiseksi. Positiivisessa mielessä.
