Takana koulua, töitä, koulua, muutto, ja sanoinhan jo koulua?
Tänään sain tarpeekseni laskareista ja päätin suunnata uuteen lähikirjastoon. Kirjaston kirjat olivat sekavassa järjestyksessä, enkä lainkaan löytänyt niitä kirjoja joita yritin etsiä. Sen sijaan silmiini osui aivan toinen kirja, jota en muistanut haluavani lukea, mutta jonka heti tunnistin. Idun, Valhallan satuja. Ihanaa että vihdoin on syysilloiksi muutakin luettavaa kuin koulukirjat.
Arki sujuu hyvin. Ihmeen hyvin. Minulla on sellaisia ystäviä koulussa joiden kanssa todella viihdyn. Lähden mielelläni aamulla kouluun. Pystyn juttelemaan vieraidenkin ihmisten kanssa. Olen enimmäkseen hyväntuulinen. Minä, puhelinkammostani huolimatta, olen jo saanut puhelimitse hoidettua kaikki muuttoon liittyvät asiat. Eikä edes ottanut voimille. Kirjastossakin kävin päivittämässä osoitteeni, eikä jännittänyt tippaakaan mennä juttelemaan kirjastotyöntekijälle. Kykenen juttelemaan rentoutuneesti, hymyilemään ja selvittämään asiani. Yksi asia johon en kuitenkaan enää pysty, jonka osasin ennen, on esiintyminen ja opettaminen. Harrastusten parissa kykenen jo taas vetämään harkkoja, mutta koulussa kun luulin että joudun laskemaan luokan edessä aloin melkeinpä voida huonosti, sydän tykytti kamalasti ja hengitys muuttui nopeammaksi. Onneksi eräs toinen tyttö tarjoutui laskemaan tehtävän. Olen kuitenkin jo tunneilla niin paljon rennompi, ja kurssikaverit alkavat käydä tutuiksi, että uskon vakaasti että tänä talvena tai viimeistään ensi keväänä pystyn tähänkin.
Sitäpaitsi on ollut ihana huomata, että oppimiskykyni on palannut. Olen saanut molemmat tähänastiset tentit kirkkaasti läpi käyttämättä erityisen paljon aikaa niihin lukemiseen. Ei ole tarvinnut lukea niin paljon, sillä muistini toimii taas ja huomaan muistavani nopeasti kaiken minkä luen. Kykenen keskittymään. Se on aivan mahtava tunne. Laskareista olen myös tehnyt melkein kaikki. Niihinkin kykenen keskittymään. Nautin tehtävien haasteesta, ja ennen kaikkea iloitsen sillä huomaan että ne ovat oikeastaan minulle aika helppoja. Tätä vauhtia kun jatkan niin niitä opintopisteitäkin alkaa vihdoin ropista.
