Olen minä, koska on pakko. Ja kun on pakko, ehtii kolmessa päivässä hyvin tekemään yli 30 tuntia töitä. Sitten jaksaakin palata mieli virkeänä opiskelun pariin. Mutta tiedämmehän että pakko on paras motivaattori. Siinä vaiheessa kun pakko ei enää riitä motivoimaan sen vertaa että jaksaisi nousta sieltä sängynpohjalta, kannattaa hakeutua lääkäriin. Ikävää että sellaisissa tilanteissa myös sen puhelun soittaminen lääkärille tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta urakalta.
Juuri nyt olen kuitenkin onnellinen. Tuolla määrällä töitä saan jo vuokran maksettua, ja nyt edessä on pari viikkoa ilman töitä. Saan keskittyä pelkästään opiskeluun ja ehkä ehdin nähdä kavereitakin pitkästä aikaa.
